Edustin jälleen paikallisen opiston ylläpitäjää
Kansalaisopistojen Liiton (KoL) liittokokouksessa. Tällä kertaa se pidettiin
Suomen Turussa. Nyt edustin Forssan kaupunkia (Wahren-opisto). Joskus menneinä
vuosina olen edustanut Jokioisten kuntaa (Jokiläänin kansalaisopisto) ja joskus
sekä Forssan kaupunkia (Wahren-opisto tai silloisella nimellään Forssan
aikuisopisto) että Jokioisten kuntaa (Jokiläänin kansalaisopisto). Tämä oli
mahdollista niinä aikoina, kun Kansalaisopistojen Liiton tai silloisella
nimellään Kansalais- ja Työväenopistojen Liiton eli tuttavallisemmin KTOL:n
sääntöjen mukaan oli vielä mahdollista edustaa useampaa kuin yhtä ylläpitäjää.
Se sentään oli uusissa säännöissä vielä säilynyt, että yksi edustaja saa edustaa
useampaa saman ylläpitäjän edustajaa, jos ei paikalla ole kaikkia edustajia,
joita ylläpitäjällä on ollut sääntöjen mukaan mahdollista lähettää. Näin ollen
minullakin oli käytössä kaksi ääntä, koska Forssan kaupunki sai lähettää
kokoukseen enintään kaksi edustajaa. Joskus menneinä aikoina, siis ennen kuin
sääntöjä muutettiin, minulla on ollut parhaimmillaan käytössä peräti viisi
ääntä, kun olen edustanut sekä Forssan kaupunkia että Jokioisten kuntaa.
Sääntömuutosten myötä äänimäärätkin ovat tippuneet vanhoista ”hyvistä” ajoista.
Kyllä sitä on tuntenut itsensä varsinaiseksi ”kuninkaantekijäksi”, kun on ollut
niin paljon ääniä käytössä. Ei ihme, että lobbaajia ja ”kosiskelijoita” riitti,
kun puheenjohtajista ja hallituspaikoista äänestettiin. Tällä kertaa en sentään
havainnut samanlaista ilmiötä kuin joskus menneinä aikoina. Yksi asia taisi
mennä vielä samalla tavalla kuin ennenkin ja se oli maaseutu-kaupunki- tai
Pohjois-Suomi- Etelä-Suomi -akseli. Tällä tarkoitan sitä, että liiton
puheenjohtajasta äänestettäessä maaseutu/Pohjois-Suomen opistoilla oli oma
ehdokkaansa ja isoilla kaupunki/Etelä-Suomen opistoilla oma ehdokkaansa. Näin
en tietysti voi varmasti sanoa, kun kerran kyseessä oli salainen lippuäänestys,
mutta sellainen käsitys minulle jäi useamman liittokokouksen läpikäyneenä.
Eräs asia on vielä mainitsematta, nimittäin se, että
mielestäni ylläpitäjien kannattaisi valita tämäntapaisiin liittokokouksiin myös
luottamushenkilöitä, jotta he päätöksiä tehdessään tuntisivat paremmin
opistomaailmaa. Sellaisena opintomatkana liittokokous palvelee hyvin. Siellä
tapaa paljon opistoihmisiä, sekä työntekijöitä että luottamushenkilöitä ja
asioiden käsittelyn yhteydessä on mahdollista saada hyvä kokonaiskäsitys
opistomaailmasta.
Jukka Nummelin
rehtori
