Rehtorin puuropuhe Opistolaisyhdistyksen puurojuhlassa

Yleisön pyynnöstä huolimatta julkaisemme rehtori Jukka Nummelinin Jokiläänin kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen puurojuhlassa 4.12.2015 pitämän puuropuheen:

 

Jokiläänin kansalaisopisto eri vuodenaikoina

Kaikki tietävät, että joulu on kansalaisopistoväelle kiireistä aikaa: opettajat päättävät kurssejaan, kurssisihteeri johdattaa uusia tuntiopettajia päiväkirjan täyttämisen saloihin ja pitää kaikkien mielet tyytyväisinä ja myös rehtori valmistautuu aattoiltaa varten. Joulun aikaa lukuun ottamatta kansalaisopisto elää pitkälti lukuvuoden mukaan, joka muodostuu kurssien toiminnan rytmistä ja vuodenaikoihin liittyvistä muista töistä. Miten opiston vuosi siis kuluu?

Kesä

Työvuosi alkaa elokuussa, jolloin lukuvuoden ohjelmaesite valmistuu ja jaetaan kotitalouksiin. Myös rehtorilla on oma roolinsa, josta hänet tunnistaa. Juhannuksen aikaan, kun kurssisihteeri opettajien avustuksella kokoaa tulevan lukuvuoden ohjelmaa, alkaa rehtorin kesäaika. Tällöin rehtori pakkaa reppunsa ja suuntaa kesälaitumille loman viettoon.

Auringonoton lisäksi rehtori rakastaa vaeltamista etelän hiekkarannoilla. Raikkaat meriaallot ovat oivallinen paikka hyvälle uintireissulle, vaikka usein rehtori toteaakin luonnon läheisyyden uimista tärkeämmäksi. Luonnossa liikkuminen onkin rehtorille paras tapa rentoutua: Lapin karut tunturimaisemat, kauniit metsät korkeine mäntyineen ja korpikuusineen sekä kirkasvetiset joet ja järvet ovat puhtainta luontoa, mitä rehtori todella osaa arvostaa. Niiden parissa hän viettää useat yöttömät yöt kesän aikana.

Syksy

Kesän taittuessa syksyyn opiston toiminta on jo kasvanut huimasti. Ennen kurssien alkamista opettajat saavat kuitenkin nauttia vielä opettajakokouksen antimista, kuten kahvista ja pullasta. Tällöin myös rehtori kulkee mielellään kurssisihteerin kanssa opettajien joukossa keräten suunnittelulomakkeisiin uusia ideoita talven varalle. Etenkin tuoreet ehdotukset uusista kursseista saavat veden herahtamaan rehtorin silmille.

Syksyllä opistotoiminta suorastaan hehkuu ruskan väreissä. Ennen kuin loistokkaat uudet kurssit alkavat, tekee rehtori jokavuotisen ruskaretkensä. Retkellään hän samoaa erämaan tuntureilla pohtien maailman asioita ja rentoutuen iltanuotion äärellä. Ruskaretki onkin rehtorille viimeinen mahdollisuus levätä kunnolla ennen tulevaa joulua. Loppusyksystä opiston opettajat ja opiskelijat ryhtyvät odottamaan talvea ja vaipuvat hiljalleen talvihorrokseen.

Talvi

Alkutalvella oppituntien alkamisen jälkeen niin opiston opettajat kuin toimiston väkikin kokoavat opistolaisensa talvilaitumille. Tällöin laiskat saavat levätä, mutta opistolla on säpinää. Rehtori on asettunut mukavasti toimistoonsa lukemaan opiskelijoiden kirjeitä, opettajat ahkeroivat uusien oppituntiensa parissa, kurssisihteeri huolehtii asiakkaista ja aloittaa uusien opettajien perehdyttämisen. Lisäksi kunnanjohtaja ja sivistystoimenjohtaja kulkevat vielä tirkistelemässä toimiston oven takana varmistaen, että kaikki ovat olleet ahkeria.

Vaikka rehtorin aika onkin hyvin kiireistä, muistaa hän silti pitää huolta itsestään ottamalla pitkiä torkkuja ja keräämällä kuntoa hiihtäen. Näin hän jaksaa sitten keskittyä kirjeiden lukemiseen, itsensä kunnostamiseen sekä muihin joulun askareisiin. Aatonaattona Cafe Venlan väki valmistaa runsaan jouluaterian, jonka jälkeen kunnanviraston väki vaipuu syvään uneen. Aattoaamuna jokainen herää aikaisin varmistamaan, että kaikki mahdollinen on tehty ja opiston väki voi lähteä joulun viettoon hyvillä mielin. Kun jouluaatto sitten vihdoin kääntyy illaksi, saavat rehtori ja kurssisihteeri huoahtaa helpotuksesta: valtava urakka alkaa olla ohi ja joka kotiin on toimitettu sylillinen kurssiesitteitä!

Joulun jälkeen kiire ja säpinä opistolla taukoavat – mutta vain hetkeksi. Kohta voi taas kuulla opettajien iloiset riemun kiljahdukset, kun he aloittavat keväiset toimensa. Rehtorikin intoutuu kauniista talvisäästä ja ryhtyy yhteen mielipuuhistaan: ”pilkkimiseen”. Tämän jälkeen hän lämmittelee työtuolissaan ja jää odottamaan, että Cafe Venla loihtii makoisan lounaan kaikille.

Kevät

Lopputalvesta opettajat ovat innoissaan, sillä tuleva kevät merkitsee heille parasta opettamisaikaa. Kun kevät sitten alkaa tehdä tuloaan ja opettajat pääsevät kevätlaitumille, rehtori toimistoväkineen alkaa kunnostaa ja valmistaa seuraavan lukuvuoden kurssiohjelmaa. Rehtorilla on myös oma keväinen perinteensä: joka kevät ennen kuin määräaika menee umpeen, hän lähettää LAKE- ja opintoseteliavustusanomukset Opetushallitukseen. Kevään tulo merkitsee opistolla muutakin; silloin on aika tehdä suursiivous! Koko opiston väki puuhailee erilaisten askareiden parissa: opettajat lopettavat omat kurssinsa ja hakevat toimistolta arviointilomakkeet. Kurssisihteeri kuuraa toimiston jokaisen sopukan ja karsii talven aikana opiskelunsa keskeyttäneet opiskelijat päiväkirjoista ja rehtori siivoaa työpöytänsä, jossa vallitsee melkoinen sekasotku joulun jäljiltä.

Kun opetuspuuhat on saatu valmiiksi loppukeväästä, opiston väki vetäytyy opettajien suunnittelukokoukseen muistelemaan edeltävää talvea ja kuuntelemaan rehtorin tarinoita hänen matkoiltaan. Rehtori rakastaa myös lukemista ja niinpä hän kokousillan hämärtyessä istahtaa takkahuoneen tulen ääreen kurssipäiväkirjat käsissään. Jokaisen opiston työntekijän mielessä siintää kuitenkin jo tuleva kesä ja seuraavan työvuoden alku.

 

Vaikka joku saattaisi toisin luulla, puhe on kuitenkin fiktiota. Sen pohjana on käytetty www.santapark.com –sivuston kirjoitusta ”Joulupukki eri vuodenaikoina”.